Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

 Riekkumisia! =)
25.04.2009 01:13

Jep jep, treenit ollaan siis alotettu mamman kans ja kovasti treenataankin. Pyörällä mamma käy myös minua aina ravuuttamassa, mulla ku meinaa perä vähä mennä eri linjassa etupään kanssa ,mut on se jo paljo suoristunukki se meikäläisen juoksutyyli, varmaanki sen ravuuttamisen ansiosta. Tosin mulle pitäis hommata jotkut valjaat, niin saattais mennä ravi vielä suorempaan..

No mutta Siskan kanssa meillä oli melkoiset ravit tässä yks päivä, Siskan isäntäväki oli poissa sen päivän niin mamma sit käytti mua Sissuliinin luona riekkumassa tytöltä pois päivän energia-annokset.. Alla meistä kuvia.. =)

Jiihaa!!!!

Tunnetusti tytöt on mun edessä hyytelöä.. vink vink.. ;)

WUHUU!!!

Heiii.. miten olis.. öhöm..

Joo ei vissiin sitte.. (pihtari)

Näin sitä mentiin..

Myös gordoni-poika Röltsykkä oli käymässä Kuhmossa ja heti mammat järkkäs meille painitreffit, mut ei meidän painimisista mitään tullu. Uutena vuotena oltiin nähty viimeks, ja mulle oli tullu sen jälkeen senttejä ja kiloja niin paljo lisää, et Rölli-herra ei sit enää halunnukaan leikkiä mun kans. Mä kyllä yritin viimeseen asti saada tyyppiä mukaan leikkiin, mut ei sitä kiinnostanu. Menetti vaan hermonsa minuun pari kertaa, mut ihan vähä vaan. Ei me siis painittu sit olleskaan, kuhan käveltiin ja merkkailtiin päällekäin paikkoja.. Tässä meistä muutama kuva.. =)


( Päivitetty: 25.04.2009 01:35 )

Linkki



 Treenipäiväkirja jatkuu..
25.04.2009 00:00 | -mamma

Mamman treenipäiväkirja jatkuu..

21.4.09

Taas oli viikko vierähtäny ja koitti treenit. Noh, aiheena olikin tällä kertaa ne pitkään odotetut näyttelyharkat. Kotona oltiin pojan kanssa kyllä harjoiteltu jo kovasti ja oikein mallikkaasti tyyppi seisoikin eikä muutenkaan ollut mitään ongelmaa. Odotin kovasti näyttelytreenejä ja oli tosi innoissani. Ja mitä nyt hieman paljastaisin, niin kehään olis tarkoituskin mennä nyt sit ekan kerran toukokuussa, ihan virallisesti. Ja stressi ja jännitys kasvaa niin suurella teholla et ei mitään järkee, varsinki näiden harkkojen jälkeen joista siis seuraavassa.. 

No, kenttä oli ensinnäki niin paskassa kunnossa et oksat pois, liejua ja sohjoa joka paikassa. Ei mitenkään ihanteellinen koulutuspaikka kaikenlaista kosteaa ja märkää inhoavalle rhode-pojalle. Ulinat alkoi heti autosta ulostauduttua, mutta huomattavasti nopeammin ulinat myös heikkenivät kentän laidalle päästyämme. Pikku piskit räksytti äänensä taas käheäksi, mut ei jäbä onneks sen suuremmin niistä kirpuista välittäny, onneksi. Kontaktia otti hyvin eikä välittäny juurikaan siis toisista koirista.. Ajattelin, et hyvä tästä tulee.

No, ekaks mentiin ns. kehäilemään, käveltiin jonossa ympyrää mut kontaktin ottaminen loppuikin sit siihen. Välillä vilkas mua säälivästi, et no anna nyt sitä helvetin kinkkua, ja sit taas vetoyrityksiä taakse, eteen, sivulle jne.. Toiset koirat kiinnosti taas niin pirusti et ei mitään järkeä, ja toisten turvallisuuden takia, oli pakko pitää jätkää kuonopannassa. Ehkä olis kannattanu lähteä pois kehästä ja kiertää koiria kauempaa, ainaki aluksi. Mut ei siinä epätoivon partaalla tullu se sit mieleen, joten sama kaava jatkui koko kehäilyn ajan. Muka siinä sit yritettiin pujotella toisia, helvetti siitä mitään tullu. Osaksi ehkä jotain, kiitos kinkkujen palasten. Ohjaaja tuli sit mallin vuoks kattoo pojan hampaita, niin tämäpä päättiki sit pakittaa ja pyristeli niin paljo vastaan, joten annoin olla. Ei se näin mitään opi ja ei ainakaan pakottamalla mihinkään. Kuonopanta vaikutti varmasti myös pojan turhaantumiseen, se nimittäin inhoaa sitä. Eikä sitä kiinnosta vaan olla siellä kentällä, ku ei pääse juoksemaan niinku aina ennen tällä kentällä. No, lopuksi sit otettiin luoksetuloa ja se meni nappiin niinku aina, se ehkä sit hieman piristi ja lähettiin kotia. Siitä oon kuitenki myös tyytyväinen, etten menetä hermoja koiraan, käyttäytyy se kentällä sit miten tahansa. Raivoaminen tuskin edistäis yhtään mitään, päinvastoin.. =)

Mietin sit pääni puhki et mitä teen, miten saan itseni mielenkiintoisemmaksi pojalle ja treenit kivemmaksi, mikä tähän auttaa ku ei nameistakaan apua ole, oli ne sit mitä tahansa. Sitä kuonopantaaki mietin, et se saa nyt jäädä pois. Se ei ainakaan yhtään lisää pojan motivaatiota treeneihin. Mut miten helvetissä mä siellä sit hallitsen sitä ilman ilmalentoja, ja ku tosiaan ne namitkaan ei sit auta, toiset koirat kiinnostaa enemmän.

No, päätin sit kysellä vähä viisaammilta, ja otin yhteyttä Äijän veljen, Artun, emäntään Hannaan. Häneltä sain tosi hyviä vinkkejä ja päätin niitä sit omalla tavalla soveltaa käytäntöön. Päätin myös, et tästä lähin käyn kentällä päivittäin vetämässä lyhyet, tiukat käyttäytymistreenit. No, koira autoon ja kentälle. Otin mukaan pojan herkkua, savunautaa ja näyttelyhihnan, jolla saisin poikaa hallittua suht. hyvin. Ulostauduttiin sit autosta ja en antanu jätkän edes haistella maata, jälkiä ja hajuja oli kenttä täynnä. Oli tosi ihmeissään ja katseli ympärille et missä ne muut on. Pidin tyyppiä melko tiukassa otteessa, aluksi en antanu löysää yhtään hihnasta. Olis muuten työntäny nokkansa heti maahan. Käveltiin pitkin kenttää, välillä hitaammin ja välillä nopeesti,ympyrää eri suuntiin ja täyskäännöksiä, ihan kaikkea mahdollista. Kehuin samalla ja tungin nautaa pojan turpaan. Sit lopuksi otettiin pojan lemppari luoksetulo ja sit takas autoon ja kotia. Tätä nyt sit ollaan tehty päivittäin, käyty kentällä vähä aikaa kävelemässä. Hulluna kehuja ja namia turpaan, kyllä se tästä lähtee, pakostakin. Ja mitä nyt siellä ollaan ihan kahestaan oltu aina ja kävelty, niin kummasti ei enää vikise kentälle mennessä. Tietää et ei pääse nyt leikkii vaan tiedossa on erittäin järkevän näköistä kävelyä pitkin kenttää. 

Saa nyt nähä kuis seuraavat treenit sit menee, tiedossa on kontaktiharjotuksia. Ajattelin tosin vaan kävellä pojan kans kentällä ja välillä aina pysähtyä ja seisottaa, ja jos näyttää siltä et sillä ei niin hinku niiden toisten koirien luokse ole ja ottaa kontaktia hyvin, niin sit voidaan mennä mukaan harjotuksiin, ehkä. Täytyy vaan nyt yrittää koulia jäbä siihen malliin, et älyää sit kehässä käyttäytyä eikä hyökiä kaikkien luokse. Mitään muuta tavotetta en asetakaan ekaan kehäkertaan, enkä kyllä muutenkaan ekoille näyttelykerroille. Et tälleen.. tässä sit olis muutama viikko aikaa vielä treenata. Työtä riittää todellakin.. HUHHUH!

Tässä lopuksi vielä muutama uus kuva Äijästä, huomatkaa eritoten viimenen otos, jossa tyyppi ruokailee (ei olis millään jaksanu nousta ylös sängystä aamulla, "viimeisillä voimillaan" raahautu syömään.. jotenkuten..)!!


( Päivitetty: 25.04.2009 01:13 )

 - -mamma | Linkki


©2019 Rhodesian Ridgebacks Tarujen Ugumu & Tarujen Agent - suntuubi.com