So, starting course of agility is now finished. It was very nice to learn lots of things about agi and both of us enjoying it.. a lot! Next autumn starts extension course of agility, can't wait it! Winter is coming and weather is so cold already. I bought to Äijä Back On Track-woof, it'll be very necessary for our training. Here isn't any inside hall where we could practise so we have to settle for our outside playing field.. Ofcourse we have to notice the weather, if it's windy and cold or some and field is slippy so can't train anything. :(

Maxin emannus Anita ja hänen "palvelijansa" Make lähtivät reissuun viikonlopuksi ja sain kunnian Maxin hakea hoitoon lauantaina tänne mun eläintarhaan. Tosin harmittaa ku mulla oli yövuoro la-su, ni meni sit su-päivä nukkuessa eikä voinu niin paljoa touhuta poikien kans mitä olis ollu mahiksia. Olis ollu kiva vetää jälkee esim. mut illat alkaa olee pimeitä jo melko aikasin niin kerkes tulla pimee ennen ku kahvit kerkesin herättyäni juoda sunnuntaina. Pojat oli tosi kiltisti olleet yön, eivät olleet tehneet yhtään mitään. Paria Äijän pörähtelyä lukuunottamatta vkloppu meni tosi hienosti poikien kans. Ravattiin eri metsämaastot läpi ja kivaa oli huomata ja ajatella et millasta se ehkä olis toisen rhoden kans. Ja ihanaahan se olis. Sitä ku on kuumetta jo jonku aikaa pukannu ihan täysiä ja ku mikäpä siihen muu auttaa ku uus leijonansaalistaja.. :) Tosin maltettava vielä on jonku aikaa, et Äijä vähä kehittää noita aivojaan.. :D

Tässäpäs muutamat otokset poikien väsymys-nujakoinnista ja veljes-rakkauden osoituksista toisillensa.. :)

Jeps.. mistähän aloittais.. noh, viikko sitte Äijä alkoi oksentelemaan, oksennuksen seassa tuli peukalonpään kokoisia luun palasia. Ilmeisesti rustoluista, joita annoin sillä viikolla Äijälle pari kertaa. Ennen ei luita oo oksentanu, ainut vaan et kakka on saattanu mennä pikkasen löysemmälle. No, ajattelin et ei kait tässä mitään, kun kuitenki uloste oli ihan normaalia. Siinä ei sitte kauaa menny ku jätkällä rupes valuu kuolaa, mikä oli välillä vaahdon omaista ja Äijä alko olla tosi apeana. Seiso vaan yhessä kohti ja oli muutenki tosi surkeena.. Mielessä kävi jo epilepsiat ja kaikki.. Soittelin siinä sit pari kertaa Sotkamoon ell:lle, ku täällähän ei päivystävää ell:ä ole iltaisin. Äijän tila vaan paheni, rupes olee sellasia lihastärinöitä ympäri koiran kroppaa ja ajattelin et eipä auta muuta ku lähtee ajelee Sotkamoon. Kello läheni puoltayötä ja mielessä kävi pahimmat ajatukset jo.. lekurille päästyämme Äijä oli ihan normaali, ihan ku joku ihmeparantuminen olisi tapahtunu! Äijä sai kuiteski vatsansuoja-lääkettä ja kipulääkettä ja sit lähettiinki kotiin ku lekuri oli tutkinu Äijän kirsusta hännänpäähän. Äijä onneks joi vettä tosi hyvin, mut vointi kuitenki aamulla taas heikkeni, ja hain apteekista parafiini-öljyä, sillä lekuriki sanoi et tää saattaa johtua jonkinlaisesta suolitukoksesta. No, lähin käyttää Äijää vähä kävelyllä ja mitäs sitte, pojalla maha ihan vesiripulilla. Puhelu taas paniikissa lekurille ja eiku apteekkiin hakemaan canikur-kuuri..

Noh, canikurin aloituksesta olo pikkuhiljaa alkoi paranee ja Äijä oli taas yhtäkkiä elämänsä kunnossa! Riisiruokinnalla mentiin kuiteski ja vähä nappuloita sekaan hiljalleen. No, eipä siinä sit menny ku tyyliin päivä ni Äijä alkoi olla taas syömättä ja juomatta. Syöksyin apteekkiin heti taas hakemaan canikur-kuurin. Äijä ei ruennu oikeen juomaan joten piti sit ruiskulla yrittää työntää vettä suuhun. Tyyppi oli sit siinä muutaman päivän täysin ilman mitään ruokaa ku ripuli lensi ihan vetenä. Mut onneks se ei oksentanu olleskaan, maha oli vaan ripulilla. Mut canikur ei sit auttanu yhtikäs mitään, ripulia vaan tuli ja se alko olee jo veristä. Varmaan ärtyi peräsuoli siitä ripuloinnista. No, sit alotin hiljalleen syöttää pojalle keitinriisä ja seuraavana päivänä lisäsin siihen kanaaki ku alko jätkä olla virkeempi. Pojalla oli tullu ruokahalu takas ihan täysiä! Ihanaa! Mut silti maha oli ripulilla mut muuten herra oli täysin normaali. Tässä nyt sit ollaan menty kana-riisi-dieetillä pari päivää, kakka ei oo vielä normalisoitunu täysin mut eiköhän tää tästä.. :) 

Sitä vaan mietin et mistä kummasta se nyt yhtäkkiä tällaisen pöpön on saanu.. Puntaroin kyllä kaikkia vaihtoehtoja ja ainut järkeenkäypä selitys oli Äijä oma ruoka; JahtiVahti kana-riisi. Ennen sitä syötin pojalle kana-riisi HauHau championia, mikä sopi Äijälle tosi hyvin, mut sit kuulin monelta et JahtiVahti olis parempaa kasvavalle nuorelle koiralle. Vaihdoin sit siihen n. pari kk sitte hiljalleen ja jahti maistui oikein hyvin. Mut sit tuli tää kova vatsatauti yhtäkkiä.. Foorumissa kävin keskustelee JahtiVahdista ja siellä sanoivat et jahdin laatu on menny huonompaan suuntaan. Varmaanki siks et sitä ei valmisteta enää Suomessa, ite ainaki osasyyksi arvelen sitä. Joillekki muille koirille myös oli tullu oireita tästä kyseisestä ruuasta ja se on muuallaki kyseenalaistettu ruoka. En tiiä mikä siinä on, joillekki se kuitenki käy tosi hyvin ja joillekki ei. Meikäläisen herra on vissiin niin herkkävatsainen ainaki et ei jahti passaa hänelle. Siirto takas tuttuun ja turvalliseen HauHau kana-riisiin.. :)

Mut että tällaista.. rustoluita en kuitenkaan heti kummassa uskalla mennä antaa, muut luut saa kelvata. Onneks poika paranee.. oli ihan hirvee ahdistus ku ei osannu mitään tehä ja ku oon tällainen panikoija luonnostaan niin märisin sit yhtenään ja pelkäsin pahinta.. :(

Mutta suuri kiitos Kuhmon ja Sotkamon eläinlääkäreille ja rakkaalle ystävälle Hannalle hyvistä neuvoista! :)

Parit fotot potilaasta.. :)

Halinalle <3

Ilmoittauduin Äijän kans agilityn alkeiskurssille ja tänään oli ekat treenit. Siis voi jee mitä touhua! Tietohan se oli et kivaa se on mut että näin kivaa! Rhode-leirillähän me jo hieman hierottiin tuttavuutta lajiin Äijän kans ja sen verran ihastumista tapahtui agia kohtaan et eihän näitä treenejä nyt voinu väliin jättää! Kurssin järkkää Kuhmon koiraharrastajat, johon siis itsekin kuulun. Treenejä on kerran viikkoon, näin torstai-iltaisin, ja kurssi kestää marraskuun 5. päivään.

Tänään tutustuttiin aluks lajiin papruversiona ja käytiin läpi parit esteet tietty käytännössä. Koirakkojakin oli ihan kivasti! Putki ei tuottanut ongelmia kuten ei myöskään rengas eikä aita. Palkitsin poitsun aina lelulla, namit kun ei aina välttämättä niin hirveesti herraa kiinnosta. Lelu kiinnostaa aina. :) Välillä Äijyli innostu vähä liikaakin mut kivaahan tän pitää ollakki ja pääasia et Äijä nautti ja oppi uusia asioita! Ja onhan se vaan niin ihanaa touhuta kaikkea kivaa oman mussukan kanssa.. :)

Tässä siis meidän uusi, ihana ja energinen harrastus (äipälläki vähä kunto nousee, tässä touhussa ku ei kylmä kerkee tulla!) ja innolla seuraavaa kertaa jo odotellaan.. Jee! :)

Käytiin muutes kattoo mun kaverin pienokaista, kleinspitz-pikkuherraa; Onnia. Onni oli niin hirmuisen söpö et ei mitään järkeä!! Miten koirat voi ollakaan noin pieniä??!! Äijäki vähä haisteli mut oli tosi varovainen tän pikkuisen kanssa. Paikalla oli myös x-rotuinen vanha pappa Vili, joka piti Äijälle vähä jöötä.. tai siis yritti pitää. Tässä parit fotot. :)

Vili ahistelemassa..

Siis niin karhunpennun näkönen! Ihana pikku-Onni! <3

Hieman saamatonta tää sivujen päivitys.. tai siis blogin nyt lähinnä. Syyskuu vaihtuu kohta lokakuuksi, millonkohan tuo lumen sataa.. toivottavasti ei vielä hetkeen. Pitäis ostaa jätkälle uudet talvirotsit ja mietin hurtan mallistoo.. ostaisko sitä vanhempaa trendiä vai uutta.. liekkö niillä loppujen lopuksi niin hirveesti muuta eroa ku ulkonäkö. Mene ja tiedä.. toki Äijän pitää näyttää hyvältä talvellaki, hih.. :) Viime talvi pärjättiin hikisesti hurtan 65 cm, talvimanttelilla, lopputalvesta seki kävi niin pieneks et niitä jalkaremmejä ei voinu enää pitää ku ei olis jäbä pystyny kävelee enää. Seuraavaks sit isompaa saizzia.. ostaako haalari vai mantteli vai molemmat.. ehkä molemmat, täällä siperiassa ku on aina niin helv***n kylymä.

Jees.. mut mitäs meille kuuluu.. kesä ollaan ahkerasti treenailtu, lähinnä jälkeä ja esineruutua. Nouto on kuitenki vielä niin hakusessa et ruutu-treenit on menny aina vähä miten sattuu. Ei muuta ku siis noutoa vaan hiomaan. Verijälki ollaan jätetty nyt hautumaan, keväällä varmaan tehdään seuraava jälki, ellei nyt sit ennen ku lumet tulee. Makkaralla tein jälkee Äijälle koko kesän, aluksi nurtsille ja sit siirryin matalakasvuiseen metsään. Vähitellen vähensin makkaroita ja nyt oon jättäny ne kokonaan pois. Pari viime kertaa ollaan siis vedetty ihan aitoa ihmisjälkeä, tosin ilman janaa ja keppejä, ja hyvin poika ajaa. Äijästä saattais olla ihan kisoihinki.. enkä sitä vaihtoehtoo sulje todellakaan pois. Kunhan vaan opetellaan keppien ilmaisu ja janalta lähtö niin homma alkaa rullata siitä sit pikkuhiljaa. Pitäis päästä jälki-kurssille joskus mut täällä ku tää järjestetty koiraharrastustoiminta on niin vähäistä et pitänee suunnata tonne Kajaaniin jos mielii kursseilla alkaa käymään. Mut silleen.. Äijä on kyllä tosi innokas jäljestää, oli se sit pk- tai verijälki. Sitähän sanotaan ettei molempia jälkiä sais tehdä, et vaan sitä toista, mut ei oo menoa haitannu. Ja tyyppi kullä tietää millon läähetään ajaa ihmisjälkeä ja millon verijälkeä. Käyttäytyy noilla ihan eri tavoin, vaikka palkka/kaato on molemmissa yleensä se sama. Treenikamut jälkeen ja ruutuun ollaan saatu, ainahan se kivempi porukassa on treenailla. Kaverini ja hänen dobberi-poika Rocky on jo kokeneempia noiden suhteen, mut perässä tullaan! Rockyn lisäsinkin viimeksi koirakamuihin. Ja hyvin tulee pojat toimeen! :)

Tokoa ollaan otettu myös mut harvemmin. En itse oikein osaa, siitähän ne vaikeudet sit tuleeki. Äijä kyllä on nopee oppimaan mut ku jos ei osaa opettaa niin mitä siitä tulee.. Pitäis ängetä jonnekki toko-kurssillekki kuulemaan ja näkemänä et miten ne hommat käytännössä sit oikein tapahtuu. Jokainenhan toki treenaa omaa koiraansa omalla tavalla, mut et sais jonkinmoisen käsityksen et miten toimia. Tässä kohtapuoliinhan ne toko- ja agi-kurssit pitäis alkaakin et niitä odotellessa.. :)

Mut eipäs tänne tämän ihmeempiä, Maxia ollaan käyty moikkaamassa, Äijä oli viimeks pari yötäki Maxin luona äipän ollessa työporukan kans "virkistäytymässä".. hehhee.. Hyvin oli pojilla menny, kuten aina ennenki! Suunnitellaan tässä porukalla veljes-treffejä; minä ja Äijä, Anita ja Maxi, TOKO-ykköset Hanna ja Arttu + Nemo sekä tietty Heidi ja RRMM'09 tulevaisuuden lupaus Rampo! Onnee muuten paljo pojille ja heidän mammoilleen mahtavista TOKO- ja MM-saavutuksista! Ollaan niiiiiiiin ylpeitä teistä! :)

Että tämmöstä.. Seuraavaksi muutama hassu kuva Äijästä, kuvat napsittu pojan ollessa 15 kk. Nythän poika kohta täyttääki jo 17 kk. :)