Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

"Ääneti, itsenäisesti, määrätietoisesti, tarkasti, varmasti, reippaasti, kilometri tai kymmenen, aamulla tai illalla, silloin kun pyydetään, sinne missä tarvitaan."

Täältä siis voit lukea ihanasta harrastuksestamme, verijäljestä! 

Metsästysvietti

Metsästäminen on meidän koiruleitten tärkein luontainen käyttäytymismalli. Esi-isillämme, susilla, on havaittu jopa 19 erilaista metsästykseen liittyvää toimintoa. Meidän metsästyskaava on suteen verrattuna puutteellinen – monesti siihen kuuluu ainoastaan saaliin havaitseminen ja perään juokseminen (kuinkahan moni koiruli ei tunne halua lähteä juoksemaan esim. pupun perään, tuskin kovin moni). Tämä johtuu pääosin meidän jalostuksesta, jolla joitain ominaisuuksiamme on pyritty vaimentamaan tai hävittämään kokonaan ja joitain puolestaan taas vahvistamaan. Kaikki me kuitenkin osaamme metsästää jollain tapaa.

Oma-aloitteista metsästystä

Meistä koiruleista suurin osa pyrkii toteuttamaan metsästyksen tarvetta päivittäin ihan itseksemme haistelemalla ulkona kaikenlaisten eläinten jälkiä ja lähtemällä joskus myös "luvattomaan" takaa-ajoon pupujen tai lintujen perään (mikä on huippukivaa.. mamman mielestä ei niinkään mukavaa.). Tarve metsästää onkin osa meidän alkuperäistä eloonjäämisvaistoa. Monesti me yritämme saada niitä kaksijalkaisia mukaamme metsälle, kun löydämme esim. lenkkipolun laidalta jäljen tai jonkin kiinnostavan hajun. Katsomme heitä ja ehdotamme heille häntä heiluen ja intoa täynnä, että hei mamma, lähdetään yhdessä ottamaan saalis kiinni! Harva kaksijalkainen kuitenkaan ymmärtää, vaan kieltää meitä ja käskee jatkaa matkaa. Me pidämme heitä tyhminä ja huonoina metsästäjinä, joten se on sama metsästää jatkossa yksin. Vai miten sen asian laita on? 

Harva kotikoiran omistaja on valmis suorittamaan metsästäjäntutkinnon ja hankkimaan haulikon lupineen. Meidän seurakoirien kyvytkään eivät välttämättä riittäisi hirven tai karhun pysäyttämiseen tai jäniksen perässä kilometritolkulla juoksemiseen (poikkeuksia tosin on olemassa..). Kaikille meille voi kuitenkin löytää mielekästä metsästykseen liittyvää tekemistä. Yksi helppo tapa taata meille mahdollisuus metsästää on vetää metsään verijälki.

Mitä verijälki vaatii kaksijalkaiselta?

Verijälki ei vaadi suuria rahallisia satsauksia. Siihen tarvitaan verta, ämpäri, vettä, jäljentekovälineeksi esim. sieni ja narua, "kaadoksi" hirven koipi, jäniksen käpälä tai muuta riistaa taikka sitten jotain superherkkua, jokin lelu tai jokin muu superkiva juttu sekä koirulille liina ja valjaat. Hyvän lisän tuovat toinen kaksijalkainen jäljentekijäksi, pyykkipoikamerkit reitin merkkaamiseen (mammalla ei ole avustajaa ollut joten pyykkipojat ovat olleet todellakin tarpeen) sekä rauhallinen metsä.

Mars metsään!

Mitä nuorempi ja kokemattomampi koiruli on, sitä lyhyempi matka ja helpompi jälki kannattaa tehdä. Ensikertalaiselle riittää muutaman kymmenen metrin matka melko tuoretta jälkeä. Ihan heti jäljen teon jälkeen ei kannata kuitenkaan lähteä sitä meille ajattamaan, koska tuoreen jäljen haju leijuu vahvana ja voimakkaana pilvenä jäljen päällä. Eikä se tuore, vahva veren haju ole oikeasti mikään kiva juttu, varsinkaan jos ei ole ennen jälkeä ajanut (kuten minulle kävi ensimmäisellä kerralla). Ja älkää hyvät kaksijaljaiset läträtkö sitä verta sitten jäljelle tuhottomasti, kasteltuun sieneen riittää pari-kolme ruokalusikallista verta! No, sopiva odotteluaika on sitten muutama tunti, riippuu vähän.. Me jokainen olemme oma yksilönsä, toinen on kovinkin riistaviettinen ja hiihtää jo ensimmäisellä jäljellä verenmaku suussa pitkin metsää onnessaan, toinen taas voi olla arempi ja vaatii pidempää totuttelua jäljen ajamiseen ja veren hajuun sekä enemmän tukea ja ohjaamista. 

Koirulin tulee saada kuitenkin toimia jäljellä itsenäisesti, mutta silti kaksijalkaisen on oltava tarvittaessa valmis tukemaan. Verijälki voi olla nuorelle koirulille hyvinkin pelottavaa, jolloin sitä sitten haetaan turvaa mammasta. Sopiva aloitusikä on n. 4-5 kk.

Kaadolle päästyämme, tulee meidän saada tutustua siihen rauhassa. Sorkkaa tai muuta käytettävää palkintoa ei saa ottaa tietenkään meiltä pois, koska sehän on se meidän palkinto ja saalis hienosta metsästyksestä! Useasti haluamme kantaa saalista ja mahdollisesti myös piilottaa sen. Koirulille täytyy antaa rauhassa toimia niinkuin hän haluaa saaliinsa kanssa.

Loppuhaukahdus

Sopiva jäljestysväli aikuiselle koirulille on noin 1-2 viikkoa. Herkemmille ja nuorille koirille yksi jälki kuukaudessa tai harvemmin voi olla hyvinkin riittävä. Liian usein ei kuitenkaan jälkeä kannata tehdä, että mielenkiintomme säilyy. Verijälki on meidän oma harrastus; laji, jossa saamme kerrankin tehdä päätyön ja olla itse vastuussa. Kaksijalkainen ainoastaan järjestää toiminnalle puitteet ja on mukana avustajana. Verijälki on kaikinpuolin hyvä harrastus meille koiruleille. Se on myös hyvä motivointi keino niille, jotka ovat aktiivisia tai haluavat vain muuten käyttää paljon nenäänsä ja päätään. Verijäljellä voi olla myös rauhoittava vaikutus vilkkaille nelijalkaisille hännänheiluttajille, sillä jäljen ajaminenhan on meille työtä, johon keskitymme täysin siemauksin.. ja jossa saamme "käyttää omaa päätämme" (ja tietysti ennenkaikkea nenäämme)!

Lisää verijäljestä voitte lukaista esim. Suomen noutajakoirajärjestön sivuilta www.noutajat.com

 

 

 

 

©2018 Rhodesian Ridgebacks Tarujen Ugumu & Tarujen Agent - suntuubi.com